Suhteet ja seksi ovat pyörineet mielessäni aina. Mitä sitä kiertelemään. Nyt ne ovat myös leipätyöni, koska valmistuin juuri seksuaalineuvojaksi ja kirjoitan Sinkkublogia.

Maailmani muuttui Ikean ilmaisbussissa, kun olin matkalla ystäväni kanssa syömään sinne halpoja hot dogeja. Olin juuri jäänyt työttömäksi, eikä rahaa ollut paljoakaan. Selailin sähköpostejani ja pysähdyin yhteen. Minulle tarjottiin kustannussopimusta!

Allekirjoitettuani kustannussopimuksen itkin viikon onnesta. Mielikuvituspoikaystävän ilmestyttyä sain runsaasti palautetta. Kirja oli naurattanut ihmisiä. Lukijat olivat koukuttuneet ihastumisiin ja miessekoiluihin.

Kun kuulin, että Mielikuvituspoikaystävästä tehdään myös äänikirja, ensimmäinen ajatukseni oli: kuka niitä vanhanaikaisia cd-bokseja enää ostaa! Onneksi tajusin nopeasti, että nykyään jengi kuuntelee äänikirjoja kännykkäsovelluksella missä ja milloin vain.

On ollut ihan parasta huomata somesta, miten ihmiset ovat meinanneet kuolla nauruun kuunnellessaan kirjaani. Sitä on kuunneltu kaikkialla: virkatessa, työmatkabussissa ja lomamatkoilla.

Joku kirjoitti iltalenkin venyneen ja venyneen, kun ei malttanut jättää kuuntelua kesken.

Kirja on näköjään tavoittanut niitäkin, jotka eivät lue kirjoja. Naiset suosittelevat sitä toisilleen.

Alunperin Sinkkublogi syntyi sydänsuruistani. Kun suunnittelin teemaa, mietin rehellisesti, mistä puhun eniten. No, miehistä tietenkin. Olin ollut viisi vuotta sinkkuna, ja jostain kumman syystä sen ääneen sanominen hävetti minua. Aloin pohtia, mitä kaikkea sinkkuus oikein pitää sisällään. Sydänsurustani kirjoitin lopulta vain muutaman postauksen.

Olen kirjoittanut blogiani nyt kolme vuotta. Aluksi oli pelottavaa puhua sinkkuudesta ja paljastaa omasta itsestä näin paljon. Miksi päähäni oli kehittynyt ajatus siitä, että eläisin jossakin välitilassa? Että minusta puuttuisi palanen? Jo itse sinkku-sanaan sisältyy oletus, että olen etsimässä jotain. Mielikuvat sinkkuudesta ovat muutenkin ääripäitä – joko itketään rassukkana himassa Bridget Jonesin tapaan tai sitten tälläydytään baariin juomaan Cosmopolitaneita.

Tunnen olevani 33-vuotiaana vielä ideaali-ikäinen sinkku. Eli miehetön, lapseton ja onnellinen. Jos olisin kymmenen vuotta vanhempi, joutuisin selittelemään jo paljon enemmän. Iäkkäämmistä sinkuista ei juuri puhuta missään – ikään kuin heitä ei olisi olemassa.

Nyt olen ollut kahdeksan vuotta sinkkuna ja oppinut paljon itsestäni ja yksin olemisesta. Tässä muutama havainto:

1. Luota ja usko itseesi.

Tiedät itse parhaiten, mikä sinulle sopii. Sinkkuuden ei tarvitse olla yksinäisyydessä vellomista eikä bilettämistä. Se on juuri sellaista elämää, mitä itse haluat sen olevan. Neuvojia riittää, mutta älä ihmeessä yritä asettua valmiiseen muottiin.

2. Opettele olemaan itsellesi armollinen.

Näetkö itsesi usein vain epäonnistumisten kautta? Tee pieni ajatusleikki ja katso itseäsi kuin katsoisit ihastustasi. Kahvien kaatuminenkaan ei enää vaikuta pelkältä sähläämiseltä, vaan tajuttoman suloiselta. Uskalla siis ihastua itseesi!

3. Uskalla elää omaan tahtiisi.

Eli opi antamaan tunteillesi aikaa. Usein me vähättelemme sydänsuruista selviämiseen kuluvaa aikaa ja kiirehdimme eroista toipumista. Tunteet eivät kuitenkaan kulje some-ajan tahtiin.

4. Etsi hyvät jutut omasta elämästäsi.

Tee lempiasioitasi itseäsi varten. Et ole olemassa vain sen takia, että joku kiinnostuisi sinusta. Sinkkuaika ei ole mikään poikkeustila vaan ihan oikeata elämää.

5. Kun kiinnostut, älä ala stalkata!

Pahimmillaan täytät pääsi väärillä olettamuksilla ihmisestä, johon olet vasta tutustumassa. Ylianalysointi ja liialliset tulkinnat ovatkin tuhonneet monia orastavia suhteita.

Lisää sinkkuelämän totuuksia kerron kirjassani, jonka voit kuunnella Storytelin äänikirjapalvelussa. Saat kuukauden ilmaisen kuuntelujakson täältä.